Matkakeskus ja minä: Osa 3

Minulle Matkakeskus on paikka, josta alkaa kotimatka. Paikka, jossa odotetaan, haetaan matkakahvi ja kiemurrellaan repun hihnojen painaessa olkapäitä.

Kotimatkani alkaessa on useimmiten torstai tai perjantai. Matkaajia on liikkeellä paljon ja sellaisina vilkkaina päivinä odotus ei tunnu pitkältä. Silloin kudon kanssamatkaajien ympärille tarinaverkkoa. Mihin nämä reissaajat ovat matkalta? Kuka heitä on vastassa? Palaavatko he takaisin?

Parasta näissä torstai- ja perjantai-illoissa on odotus siitä, että määränpäässä junan tai bussin ovet vihdoin avautuvat. Silloin reppukaan ei enää paina olkapäitä, koska tietää tulleensa kotiin.

Sunnuntaina tai maanantaina on taas aika heittää reppu selkään. Palatessani Jyväskylään Matkakeskus näyttää samalta kuin lähtiessä. Matkaan usein pimeyden halki, eikä silloin osaisi kartalta osoittaa sijaintiaan. Kun vauhti viimein hidastuu, tuntuu hyvältä, että vastassa on tuttu punatiilinen rakennus - sellaisena kuin se oli lähtiessä.